Minimalismia ja zero wastea hiustenhoitoon

(Lettikampaus: ivalolainen ekokampaamo-parturi Anne Lehtinen)

Olen lopettanut kokonaan nestesaippuoiden ja -shampoiden käytön ja siirtynyt palasaippuoihin. Syitä ovat mm. zero waste- ja muovin vähentämis-ajattelu, sulfaatittomuus (palasaippuioissa useammin tämä kriteeri täyttyy myös ns. markettiversioissa) sekä ainakin osittain palasaippuan suhteellisesti pitempi kesto ja minimalistinen ote. Mieheni käyttää vielä pulloon pakattua shampoota. Syy on oikeastaan se, että meillä on 2 vajaata shampoota, jotka ovat tulleet meille jo valmiiksi käytettyinä, eli emme ole itse ostaneet ko. tuotteita. Esim. mökiltä, jota käyttävät myös vanhempamme, tuomme aika ajoin kotikäyttöön shampoita, jos niitä alkaa käyttöasteeseen nähden olla mökillä liikaa. (Itse emme tästä syystä ole vieneet sinne pesuaineita, mutta niitä ovat jättäneet sinne tarkoituksellisesti mm. mökkivieraat tai vanhemmat ovat tuoneet joka kerta uusia pulloja ”varmuuden vuoksi”.)

Kuten aiemmin totesin meikkiä koskevassa postauksessa, haluan tulla toimeen vähällä määrällä purkkia ja purnukkaa. Tuoksuyliherkkänä minun on myös helpompi testata itse tuoksua suoraan saippuasta, joka ei ole niin tiiviiseen pakkaukseen pakattu, kuin liuossaippuasta. Käytössä olen myös huomannut, että palasaippuoilla pestessä sekä hiukset, että iho kiittävät. ( Toki saippuoissa on myös eroja!) Tukka rasvoittuu nykyään tasaisesti (ei esim. ainoastaan päälaelta) ja sähköisyys ja kuivuus ja latteus tukasta on vähentynyt. (Tai oikeastaan en koe kärsiväni enää edellä mainitusta). Jonkun verran palasaippuoissa tulee vastaan muovikääreitä, mutta onneksi paljon näkee myös yksinkertaista kartonki-pakkaamista/ei pakkausta ollenkaan. Kuljetuksissa saippuaksi pakattu tuote säästää tilaa ja miksi maksaa nestemäisien tuotteiden vedestä? 🙂

Saippuoiden maailma on kiehtova ja haluan jossakin vaiheessa kokeilla valmistaa saippuaa myös itse. Alle olen jaotellut hiustenhoitoon liittyviä kohtia ja kuinka olen niissä keventänyt ylipäätään vuosien varrella.

  1. Muotoilutuotteiden lopettaminen

Muotoilutuotteita ei ole juuri tullut käytettyä vuosiin. (Esim. ei myöskään hääkampauksessa, joka koostui lettikampauksesta ja itse tehdystä seppeleestä). Kun tukka voi hyvin ja silmää miellyttää luonnollinen look, on hiukset mahdollista kammata ja muotoilla oman rasvansa avulla. (Tämän ohjeen luin jo nuorena tyttönä Cosmopolitanista ja ajattelin, että hyi yäk en halua mennä juhliin tukka pesemättä, mutta nyt ymmärrän pointin). Minulla on tällä hetkellä vielä kaapissa muutama muotoilutuote. Konmaritus puuskassani niistä hiusvahan lahjoitin miehelleni (ettei hän vaan kipitä kauppaan ostamaan geeliä yms.purkkia/purnukkaa lisää ;)). Hän käyttikin sitä sujuvasti, mutta nykyään hänelläkin on uusi ”tyyli”, joten vahalle ei enää jatkossa ole käyttöä. Saippuapesun jälkeen tukka ei ole kärsinyt sähköisyydestä, mitä varten vaha alun perin on talouteen päätynyt. Esim. minulla tahtoi tulla sellaista haituvaista vauvahiusta otsan seutuun, mutta nykyään sellaiset hiukset eivät nouse ollenkaan pystyyn edes pipojen kanssa. Minulla on myös hajusteeton muotovaahdon loppu sekä Biozellin hiuslakan loppu. Ajattelin käyttää ne yhdessä kuvauksessa, jossa hieman tupeeratumpi look voisi olla paikallaan. Tämän jälkeen en enää osta ko. tuotteita. Jos todella vielä joskus haluan esim. kampauksen, joka vaatisi muotoilua, käyn laittamassa sen kampaajalla hiustenleikkuun yhteydessä. Hajusteyliherkkänä yleensä jo muutenkin muotoilutuotteiden laitto ahdistaa, vaikka niitä hajustamattomia tuotteita onkin. (Ja joskus jopa kampaaja tulee valittua sen perusteella, voinko kulkea ohi kakomatta).

Tukka kammattu taakse oman rasvansa avulla

 

2. Pesuvälin pidentäminen

Hiusten pesussa koitin ensin keventää pesuväleillä. Tämähän siis säästää sekä pesuainetta, että vettä ja lopulta myös hius voi paremmin. (Aluksi juuresta rasvoittuneen tukan voi käsitellä esim. peruna- tai ruisjauholla ja näin pidentää pesuväliä – näin korvaa helposti suihkutettavat kuivashampoot). Jauhoissa tulee kuitenkin taituroida tummemman tukan kanssa, ettei lopputulos näytä hilseilevältä. Tähänkin on vaihtoehtoja, esim. tummempaan tukkaan kaakaopulveri. Peruna- ja ruisjauhoja voi hyödyntää muutenkin ruoan valmistuksessa, sekä kotikosmetiikassa ja ne on pakattu pahviin ja paperiin, jotka on helpompi hävittää, kuin muovi. Aloin myös käyttää huivia tukassa osana pukeutumista – hieman rasvoittuneen tukan sai harjattua piiloon huivin alle. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tukka saa myös hengittää. Hieman aikaa saattaa hiuksella kestää, ennen kuin se tottuu eri saippuoilla pesuun ja minullakin alkuun esim. öljyhoitokokeilut jättivät tukan rasvaiseksi, eli hieman kesti, että löysi sellaisen sopivan keskitien. Nyt pesuväli on keskimäärin joka kolmas-neljäs päivä, mutta tässäkin liikunnan määrä sanelee, eli vähemmällä pärjää jos ei ole tiedossa rankkaa hikiliikuntaa. Syksyllä päänahkani hilseili, mutta syy löytyi oikeastaan vielä sulfapohjaisten pesuaineiden ajoittaisesta käytöstä. Yritän aina ensi sijaisesti myös hyödyntää kotoa kaiken ensin, ennen kuin hankin uutta tilalle. Mieheni esim. halusi ostaa talkkia, vaikka saman tuotteen olisi voinut korvata perunajauholla. Nyt yritän hyödyntää talkin pois esim. itsetehdyssä deodorantissa ja mahdollisesti myös hiuspuuterina. (Mutta! Ainakin minulla se tekee sähköisyyttä!) Eli en tässä vaiheessa osta perunajauhoja vain hiuksia varten vaan koitan pärjäillä sillä mitä on. Ja nyt jos joku ajattelee, että mitäs kun esim. se kaakao tuodaan kaukaa… No näin minäkin ajattelen. Mutta ihmisiltä löytyy kaapista kaiken näköistä 😉 Ja niin löytyy niistä pesuaineiden ainesluettelostakin, jolla itseämme pesemme 😉

2.Harja luonnonkuidusta

Harjana olin käyttänyt vuosia lähes kokonaan jo luonnonkuituista puuharjaa – nyt olen alkanut kiinnittää myös sen puhdistukseen parempaa huomiota – mieheni päätti kasvattaa hiustaan ja alkoi harjata samalla harjalla.. näin ollen välillä hänen hiusrasvansa siirtyivät epäedullisesti omaan tukkaani 😉 Minulla on myös tuliaisena saatu puinen kampa. Kun noista aika jättää, voin hävittää ne saunan uunissa. Pidän siitä, mitä luonnonkuituinen harja tekee tukalle. Kun tukka on vain hieman rasvainen, harjaan sen luonnonkuituharjalla taaksepäin ja kiinni. Tukka näyttää kiiltävältä, mutta ei likaiselta. Muotoilutuotteita en nää tarvitsevani. Halvat muoviharjat myös näyttävät hajoilevan nopeammin piikityksestä. Takkuja ei ole tarvinnut selvitellä enää vähään aikaan… mistä lie johtunee.. Harjaus kannattaa myös pitää kohtuudessa – se tekee hyvää hiukselle, mutta jatkuva harjaaminen taasen voi rasvoittaa tukkaa turhaan.

3. Veden kulutuksen huomiointi

Hiusten pesuvälin pidennys säästää jo vettä itsessään. Olen myös ottanut tavaksi saippuattomat ja kylmällä vedellä tehdyt pikaiset pesut. Veden sammutan aina saippuan levittämisen ajaksi. Kesällä suosin luonnonvesiä (hius kärsii mm. veden kovuudesta, joka vaihtelee paikkakunnittain) enkä koskaan huuhtele saippuaa suoraan järviveteen. (En edes silloin, vaikka biohajoavuutta mainostetaan) Yksi kampaaja kysyi minulta, mitä tuotteita käytän, kun olen saanut hiuksen niin pehmeäksi. Sanoin, että ”en mitään ja olen pessyt tukan viime viikkoina järvivedellä.”

4. Luonteva kampausten vaihtelu ilman turhia kojeita

Sen lisäksi, että päähän valikoituu joskus huivi, muistan pitää tukkaa myös auki, vaihdella hieman jakauksen paikkaa ja pitää hiusta kiinni hieman eri tavoin, jolloin ponnari ei pääse hiertämään samaa kohtaa tukassa. Hius kiittää. Ponnareissa koitan suosia materiaaleja, jotka olisivat riittävän pehmeitä hiukselle. Jos haluan kiharaa, käytän papiljotteja, (mummolta löytyi käyttämättömiä) en tarvitse mitään kiharrinta erikseen. En halua myöskään mitään suoristusrautoja tai muita kojeita kylppäriimme, jotka vievät aikaa/rahaa/tilaa/kuluttavat hiusta/syövät sähköä ja sisältävät muovia.

Minulla on (ala-asteella!) joululahjaksi saatu hiustenkuivaaja, joka tarvittaessa toimii koko perheen käytössä ja samalla pienimuotoisissa tuunausprojekteissa. Sitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi eli ei esim. jokaisen hiustenpesun jälkeen.

5. Huivi ja hattu käyvät aurinkosuojasta

Kyllä, näin on. Mitäpä siihen lisäämään. Paitsi, että vielä se, että jos jakaus palaa herkästi, niin muistaa vaan edelleen vaihtaa sitä hiusten kiinnitystyyliä ja jakauksen paikkaa. Ja latvat voi suojata pitemmässä tukassa vaikka niillä lettikampauksilla. Ja käyttää hattua ja huivia. ja välttää suoraa ja polttavinta auringon paloa muuten aurinkoisesta säästä täysin siemauksin nauttien. Ja suhtautua maltilla ohimeneviin trendeihin, kuten myöhemmin tuon esille. Oli se sitten suolavesisuihke (eikö tämänkin voisi tuunata itse tai vaan uida siellä merivedessä?) tai arsenaali erillisiä hiuksille tarkoitettuja aurinkotuotteita. Hyvä nyrkkisääntö lienee, että kesällä esim. alkoholi muotoilutuotteessa ja aurinko ovat lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Meidän kesä on myös lyhyehkö eli ihan jokaisen vuotuinen auringon saanti yletä sille tasolle, että erillisten tuotteiden hamstraaminen olisi välttämättä aina ja joka tilanteessa järkevää.

6. Hoitotuotteiden järkevöittäminen

Ensimmäinen ajatukseni on, että hoitoainetta ei hyvällä saippualla ja edellä mainituilla kikoilla ENSISIJAISESTI tarvitse. Esim. syväpuhdistavat tuotteet ovat lähinnä sitä varten, että ne poistavat muotoilutuotteiden jämiä. Jos hiuspohja voi hyvin jo edellä mainituilla asioilla, tarvitseeko sitä syväpuhdistusta ollenkaan? Hoitoaineena sitten on nyt ollut minulla ja miehellä yhteiskäytössä hajusteettomasta kosteuvoiteesta (DECUBAL) jota on lääkäri määrännyt lapsellemme (syö lääkettä, joka vaikutti ihoon, mutta nyt ongelma tasoittunut… johtuukohan sittenkin saippuan vaihdosta ;)) tuunattu hoitoaine. Se on lantrattu veteen ja laitettu tyhjään suihkepulloon (isovanhemilta kulkeutunut lasten suihkutettava aurinkorasvasuihkepullo). Vesi kuitenkin kerää bakteereja, joten en pidä kikkaa hyvänä pidemmän päälle, vaikka käytössä muuten ihanteellinen. Hoiteaineita saa myös palasaippuaversioina. Hiusten huuhteluun voi käyttää myös esim. oliiviöljyn ja omenaviinietikan sekoituksia. Ne saa lasipullossa ja voi muutenkin hyödyntää ruoan laitossa. Hiusnaamioita voi tehdä tarpeen mukaan itse. Meillä on esim. koti-kauneudenhoitoa pullollaan oleva, mummon jäämistöstä peräisin oleva, Valittujen palojen ”Kotikonstit, Parhaat Konstit”- kirja ja netistä/kirjastosta löytyy ohjeita. Pyrin aina lähtemään siitä, mitä jo kotona on, esim. välttämään hävikkiruokaa. Hieman käyneet marjat voin esim. vielä hyödyntää kotokosmetiikassa. Suosin myös yleisesti öljyjen käyttöä jos koen tarpeelliseksi. Esim. kuivan tukan voi öljykäsitellä ensin ja sitten huuhdella saippuapesulla. Risiiniöljy sopii hiustenhoitoon kuin myös kynsinauhoille ja ripsille. Öljyllä voi myös koittaa selvittää mahdollisia takkuja. Eli avain on se, että mitä tuotteita oikeasti tarvitsee ja voiko joku tuote sopia yhtä aikaa moneen. 

Lisäksi markkinoille puskee koko ajan erilaisia tuotteita. Yhtenä vuonna ”kesähitti” on teollisesti valmistettu suolasuihke surffitukan aikaansaamiseksi, toisena vuonna tukkaa kehotetaan vaalimaan ja varjelemaan suolavedeltä kasalla erilaisia aurinkohiussuojatuotteita. (Kofeiinia on markkinoitu myös, itse olen lorauttanut kupista jäähtyneen kahvin tukkaan.) Eli itseltään tulee kysyä, tarvitseeko tätä tuotetta todella. Vaikka koko kosmetiikka-arsenaali olisi luonnonkosmetiikkaa, mutta sen käyttö ei kovin harkittua, jättääkö jälkeensä aivan turhaa muovia, puoliksi käytettyjä tuotteita ja turhaa epäjärjestystä kylppäriin?

7. Hyvinvointi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy helposti hiuksissa. Stressi tekee pahojaan tukalle. Yksipuolinen ravinto voi näkyä hiuksissa. Olen koittanut karsia ressiä aiheuttavia tekijöitä elämästäni ja katsoa hieman ruokavalion monipuolisuutta. Tärkeintä niissäkin on, ettei hyvinvoinnin tavoittelusta tee itselleen stressaavaa tekijää. Eli armollisuutta kehiin. 😉 Monesti tuodaan esille, kuinka ilmansaasteet ja ”paha sää” tekevät tukalle hallaa. Mutta niin tekee hyvin kuiva, koneellinen ilmastointikin. Eli kultaista keskitietä tässäkin haetaan. 🙂 Minulla on lääkitys, joka ei ole hyväksi hiukselle, varsinkin lääkityksen säännöllisen aloituksen pystyi kampaajakin melkein laskemaan tukan kasvusta, kohdassa oli selvä raja. Minusta tukka on nyt ollut silti parempi, eli voi olla, että oma toleranssi on myös parantunut.

8. Palvelut ammattilaisella jos tarvitsee

En oo koskaan kokenut kampaajalla käyntiä mitenkään älyttömän miellyttävänä, eikä kyse ole kampaajasta. En vaan jaksa pönöttää siinä tuolissa 😀 En kuitenkaan halua leikata tukkaa itse. Joskus olin toistakin vuotta leikkaamatta tukkaa, sitten kävin kolmen kuukauden välein. Nyt ajattelin pitää neljän kuukauden leikkausvälejä hyvänä. Jos hiusten laatu vaan kestää lääkkeet ym. haluan pitää pitempää tukkaa. Olen tutustunut ekokampaamoihin ja haluan joskus kokeilla esim. energialeikkausta. Tässä ehkä tuleekin kokonaisvaltaisempi aspekti mukaan. Minulle riittää pääosin, että hiusta siistitään latvasta, jotta se kasvaa taas tasaisemmin. Edellä jo mainitsinkin, että jos todella haluan johonkin tilaisuuteen joskus kampauksen, joka vaatisi muotoilutuotteita, teetän sen kampaajalla, koska niitä tilanteita tulee pitkässä juoksussa aika harvoin. Näin säästyn purkeilta ja purnukoilta kotona. Vaihtelen usein paikkaa millä kampaajalla käyn ja suunnittelen ne työ- tai koulumatkan varrelle tai esim. pyöräilymatkan päähän, jolloin minun ei tarvitse käyttää autoa kampaamopalvelua varten. Kauempana asuessa niputtaisin samalle käynnille myös muita juttuja.

9. Oma väri – paras väri

Mä en ole ollut koskaan mikään suuri hiusten värjääjä. Muutamia kampaaja- ja kotikokeiluita on ollut, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Vuosi sitten kokeilin punaista sulfaatitonta väriä kampaajalla oman hiukseni joukkoon lähinnä latvaan. Jos välttämättä tulevaisuudessa koen, että tarvitsen väriä tukkaan toteutan sen luonnonkosmetiikalla/kaivan esiin mummoni vanhan kirjan, jossa esim. punertavaa sävyä saadaan aikaan kotikonstein. Nyt olen huomannut, että tukkaan palautunut kiilto on saanut myös värin näyttämään kivemmalta omaan silmään.

10. Ja vielä kerran.. ne palasaippuat

Blogia aloitellessani ajattelin, etten keskittyisi kosmetiikkaan, mutta nyt olen myös olosuhteiden pakosta (sulfa – ja hajusteyliherkkyys) joutunut tsekkaamaan vaihtoehtoja ja tutkimaan tuoteselosteita, että ajattelin valottaa aika ajoin kokemuksia myös tällä puolella. Vaihtoehtoja on pilvin pimein – ja toisaalta juuri sen itselle täydellisen saippuan metsästäminen vie oman aikansa ja kokeilukertansa. En halua kaappeja täyteen saippuaa, joten en ota mitään kokeilupaketteja vastaan, vaan suosin ennemmin sellaista ”yksi kerrallaan” periaatetta. Yksi ongelmakohta saippua-asioissa tulee esille. Luonnonkosmetiikkaa myydään kyllä hyvin netissä, mutta silloin en pääse haistamaan tuotetta. Vaikka saippuaan ei sinällään olisi lisätty synteettistä hajustetta, saattaa yliherkkyys tulla vastaan jo yhdestä eteerisestä öljystä. Paikan päällä ostaessa ongelma taas tulee muiden hajujen sekoittumisesta. Esim. kaupassa tai markkinoilla muiden saippuoiden haju tekee jo niin paljon hallaa, että saatan tulkita hajun väärin. Mulla on tarkoitus valmistaa saippuaa jossain vaiheessa myös itse. Saippuan raaka-aineisiin ja syvempään olemukseen sekä kotimaisuuteen tulee kiinnitettyä entistäkin enemmän jatkossa huomiota. Esim. vasta viime aikoina olen ymmärtänyt että se sulfa, joka shampoissa minua usein pistää ärsyttämään on tuotteen vaahtoamista varten. Vaahtoavan ominaisuuden saa kuitenkin aikaan myös esim. juurikin tuolla risiiniöljyllä…

Piakkoin aloitan julkaisemaan siis myös kokemuksia erilaisista palasaippuoista – mutta en paljon ja kerralla vaan hitaasti ja harkitusti 😉

(Häiden aikaan en ollut vielä siirtynyt sulfaatittomiin palasaippuoihin ja tukkakin voi silloin vielä huonommin, mutta muotoilutuotteita ei tukassa ollut laisinkaan edes hääkampauksessa.)

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

63 + = 70