Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” 😀

https://www.bloglovin.com

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

63 + = 69