Inspiraatio on luovuuden lähde – Tietoja Blogista

Alphonse Mucha 1860 –  1939

Kun lähdin kirjoittelemaan ensimmäistä blogipostausta huhtikuussa 2017 ajattelin, että postaisin alkuun noin kerran kuussa ja alun jälkeen voisin kiriä tahtia. Lopulta kirin loppua kohden niin että nyt tilanne olisi kuten postaus/kk. Nyt minulla on myös inspiraatiota tihentää tahtia ja kehittää blogipuolta eteenpäin pikkuhiljaa.

Ajattelin vielä täsmentää muutamia asioita, jotka vaikuttavat blogin luonteeseen. Näitä kävin jonkin verran läpi ensimmäisessä postauksessani, mutta selkiytän vielä niitä asoita, jotka eivät ole ehkä tulleet aiemmin esille.

  • Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Minulla oli vuosia kausi, etten juuri seurannut/ollut kiinnostunut vaatetuksesta muutoin kuin ulkoiluvarusteista. Pidin silloin kaikkea kovinkin naisellista aika hömppänä ja metsästys- ja kalastuslehteä tuli luettua enemmän kun muotia. Jokin kuitenkin ajansaatossa muuttui, olin tottunut, että lapsuudessa kotona tehtiin esiintymisvaatteita esim. tanssiin ja ompelussa hyödynnettiin paljon, mitä kotona jo oli, kun kangaskauppoja ei lähellä ollut monta ja netin ihmeellinen maailma oli vielä tulevaisuutta. Häiden alla aloin kiinnostua second hand-, vintage-, tuunaukseen ja kierrätykseen painottuvista häistä – ja lopulta se kaikki suunnittelu vei mennessään. Häiden jälkeen siis ylipäätään nämä teemat jalostuivat eteenpäin. Olin kuitenkin kammonnut ompelua – ala-asteella ehdoton ykkönen oli puukäsityö ja myöhemmin tuunausharrastus keskittyi muualle kuin vaatteisiin, vaikka jonkun verran olin piirtämällä suunnitellut asuja. Kesti siis jonkin aikaa tarttua itse ompelukoneeseen. Kun sitten tein päätöksen, että voin paksumpien kankaiden saralla hyödyntää ammattilaista, niin en enää kokenut pientä kotikutoista tuunausta enää niin haastavana. Muutoin minulla oli jo olemassa ympäristönäkökohtia pohtiva ajattelumalli opintojeni puolesta.

  • Otsikot ovat usein englanniksi, mutta kirjoitus Suomeksi. Miksi?

Englanniksi siksi, että se tuntui toimivan itse blogialustalla, kävijälaskurista huomasi, miten paljon tsekkauksia oli ulkomailta eri maista. Kirjoitan joka tapauksessa suomeksi, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus kääntää tekstit myös englanniksi. Näin en ole vielä tehnyt juurikin ajankäytöllisistä syistä vaan nyt on ollut tarkoitus saada blogi ylipäätään käyntiin.

  • Miksi blogi ei sisällä tarkkoja tuunausohjeita/ennen/jälkeen kuvia?

En oikeastaan halua selittää asioita vaihe vaiheelta. Jos joku todella innostuu jostakin ja haluaa tarkempia ohjeita, niitä on kyllä olemassa. Esim. postaan lähiaikoina kuvia vanhoista t-paidoista ja tilkuista tehdyistä ruusuista. Niiden tekemiseen on monta tapaa, enkä juuri koskaan käytä vaan yhtä. Eri kankaisiin ja eri käyttötarkoituksiin toimivat eri tavat. Tekemäni työt eivät välttämättä ole myöskään kauhean vaikeita ja moniulotteisia, joten niihin on helppo päästä jyvälle. Yritän kuitenkin laittaa suurpiirteisen kuvauksen siitä, miten olen tekeleeni työstänyt. Minulle on jotenkin henkilökohtaisesti tärkeää kertoa ennemmin, mistä jonkin tavara on peräisin ja mistä sen tuunaamiseen käytetyt materiaalit ovat.

Pari muuta syytä ovat blogin lähtökohdat; haluan välittää ihmisille ensi sijaisesti tuunaamisen ja uudelleenkäytön inspiraatiota. Inspiraatiohan ei tarkoita välttämättä että joku asia tehdään mahdollisimman samalla tavalla, vaan esimerkiksi kuva kankaan maalauksesta voi toimia lähtöalustana jollekin vaikka kaapin maalaukseen hieman toisenlaisilla teemoilla. Tähän liittyy myös ajatus siitä, etten halua opastaa ketään tekemään just näin tai näin – vaan että jokaisella on mahdollisuus löytää ja tehdä se omannäköisensä juttu.

Edellä mainittuun liittyy myös ajatus siitä, että ennen kuin kukaan juoksee inspiraation vallassa kauppaan ostamaan kassillisen tarvikkeita, hän pysähtyisi miettimään seuraavia asioita:

  • Mitä siellä kotona jo oikeasti on?
  • Tarvitseeko aina olla arsenaali montaa väriä, vai voisiko niitä sekoittaa keskenään?
  • Voiko vastaavaa materiaalia löytää esim. kirpputoreilta tai mummon jäämistöistä?
  • Tai ystävien/sukulaisten/bloggaajien/harrastuskavereiden kesken vaihtamalla?
  • Voiko jonkun asian korvata jollakin toisella? (Esim. käytöstä poistetut meikkisiveltimet tai hammasharjat voivat vielä ajaa asiansa maalin levittämisessä)
  • Mihin hyödyntää esim. vaateompelussa tai käsitöissä syntynyt leikkuutähde?
  • Millaisia materiaaleja luonto tarjoaa? (Esim. kasvivärjäys?)
  • Millaiseen tarkoitukseen vanhat meikit sopivat, jotka muuten menisivät suoraan roskikseen?
  • Mitä pinterestin ideakuvastosta löytyy?
  • Entäpä muista käsityö -ja diy/ecofashion blogeista löytyy, hakusanoilla hakupalveluista, englanniksi, suomeksi? Aina se inspis ei löydykkään suoraan diy hakusanojen kautta – vaan esim. seuraamalla erilaisia muoti- ja tyylikuvia, jotka eivät alun perin liity millään tavalla tuunaamiseen.

Ajatukset minimalismista ja Konmarituksesta sekä Zero Wastesta

Seuraan jonkin verran minimalismi- ja konmari-teemoja, sekä Zero Waste-ajattelua. Rönsyilevä ja vaihteleva pukeutumistyylini ei kuitenkaan ihan istu minimalismiin, mutta ajatuksena olen poiminut sieltä paljon esim. kosmetiikan käyttöön, -älä osta pyrkimyksiin ja asioiden asteittaiseen karsimiseen. Minimalismista tulee myös ajattelu siihen, että on hyvä asettaa itselleen tavoitteita blogin suhteen, mutta ”hiljaa hyvä tulee.” Siksi myös keskityn selkeästi yhden asian/työn ympärille kerrallaan. Viihdyn luonnossa niin yksin kuin perheen kanssa, mutta jätän perhe-elämän käytännössä hieman blogin ulkopuolelle. Saatan kertoa jostakin luontokohteesta ohimennen, mutta kantavana teemana postauksissa on kuitenkin slow fashion fokus.

Konmarituksessa asteittaisella tavaran vähentämisellä olen askeleittain edennyt kohti ”pirskahtelevampaa järjestystä”. Olen lahjoittanut pikkuhiljaa esim. käyttökelpoisia vaatteita ja koruja kirpputorille tai olemme myyneet miehen kanssa nettikirppiksellä joitakin esineitä. Ylimääräisiä huonekaluja olen lahjoittanut opiskelija-asuntoihin. Se mitä itse olemme tarvinneet, olemme viime vuosina pyrkineet saamaan käytettynä/lainaksi/palveluita vaihtamalla. Olen tehnyt pieniä lahjoituksia myös esim. harrasteryhmille tai muutamia kankaita antanut ompelijalle, jos en ole nähnyt niille syntyvän käyttöä. Lastenvaatteet on ollut helppo vaihtaa kaveripiirissä ja sukulaisten kesken.

Asteittaisella tavaran vähentämisellä ja hyötykäyttöajattelulla on seuraava idea:

  1. En halua kuormittaa kirpputoreja isoilla lahjoituserillä kerrallaan, vaan lahjoittaa pikkuhiljaa. Näin annan myös tavaralle tietyn verran aikaa – onko siitä vielä hyötykäyttöön kotitaloudessa ennen uudelleenkäyttöä toisaalla tai kierrätystä? Ajattelen kuitenkin, että vuosikausia tavaraa ei kannata sulloa käyttämättömänä, sillä se on silloin ”hyödyntämätön resurssi”, josta joku muu voisi hyötyä paremmin.
  2. Kun elämäntaparemonttia ei yritäkään tehdä yhdessä yössä, näkee toisaalta paremmin sen, kuinka paljon asioita omistaakaan. Meillä on sellainen ”kirjoittamaton sääntö”, että vähennämme tavaraa kerran viikossa. Tämä käsite on aika väljä, se voi sisältää kassillisen vaatetta kirpputorille, askartelumaalien loppuun käyttämistä tai lainassa olleiden tavaroiden palautusta. Näin ollen siitä ei myöskään tule mitään väkinäistä verenmaku suussa suorittamista.
  3. ”Älä osta mitään” – ideologia. Kun tästä lähtee liikenteeseen, oma luovuus paranee ja katse kääntyy siihen, mitä jo omistaa. Näin ollen tulee mietittyä paremmin sitä, mitä oikeasti tarvitsee, heräteostot jää pois ja tuotteita alkaa osata paremmin korvata jo jollakin, mitä itsellä jo on, tuunata ja käyttää esim. korjaus- ja ompelupalveluita, sekä arvostaa enemmän laatua kuin määrää.
  4. Jos ostan jotain uutena, katse kääntyy suomalaiseen designiin. Shoppailu tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että vierailen joskus harvoin parissa kivijalkaliikkeessä tai visioin kotona, miten saisin jonkun omistamani vaatekappaleen jalostetua esim. ompelupalvelua käyttämällä. Pientä korjausompelua ja tuunausompelua teen itse, mutta tietyt isommat työt teetätän ompelijalla. Maalla ompelupalvelut ovat usein halvemmat kuin kaupungissa, jossa maksaa tuotteessa myös osittain liiketilan vuokraa.
  5. Zero waste-ajattelu: Käytän monessa asiassa ajatusta siitä, että myös kertakäyttöiseksi tarkoitettu tuote saisi vielä vähintään toisen mahdollisuuden kotitaloudessa ja vasta sen jälkeen kierrätetään talouden ulkopuolelle. Esim. muovin käytön vähentämisessä olen esim. täyttänyt tyhjän shampoopullon itse tehdyllä pesuaineella ja vasta tämän käytettyäni vienyt sen muovin keräykseen. Kun samaan aikaan muovipullojen ostaminen on tyssännyt (Esim. nykyään hiusten&vartalaonpesu kartonkiin pakatulla palasaippualla niin kaapit eivät silti täyty tyhjistä muovipulloista.) Kuorinnassa käytän nykyään lähestulkoon aina kotitalouden käytettyä kahvinpurua ja olen todennut sen niin hyväksi, etten ole ostanut kuorintavoiteita moneen vuoteen. Mikäli en pysty luopumaan kaukana tuotetusta kahvista, täytyy minun hyödyntää sitä kaksin verroin – nykyinen asumismuoto kun ei tue esim. oman kompostin hankkimista.
  6. Käytän tuotteet aina mahdollisimman loppuun. Tästä syystä meillä ei ole juuri ruokahävikkiä ja ne jäljellä olevat kosmetiikkapurkit avataan saksilla ja hyödynnetään vielä ne viimeiset pisarat.  Kosmetiikassa en oikeastaan havittele uutta vastaavaa tuotetta ennen kuin vanha on kokonaan käytetty. Esimerkiksi vanhentuneista meikeistä maalailen jotakin, mihin käyttö soveltuu. Värejähän nekin ovat. 😉 Tämä kuvaa hyvin ehkä tiettyä siirtymävaihetta. Tulee varmasti vielä aika, kun sitä vanhentunutta kosmetiikkaa ei enää ole, koska käyttää vaan rajattua määrää tuotteita. En kuitenkaan keskity blogissa kosmetiikkaan tai ruokaan, mutta kerron tämän taustana.
  7. Kirpputoreilla käyn loppujen lopuksi vain muutaman kerran vuodessa ja yleensä minulla on nykyään joku tietty visio, mitä sieltä etsin juuri tiettyyn projektiin. Hintojen puolesta näissä paikoissa saattaisi helposti sortua hamstraamiseen, joten pidän tämän mielessä. Sama koskee askarteluliikkeitä tai kangaskauppojen pakan loppuja. Käyn yleensä hakemassa muutaman tuotteen, jotka ovat selkeästi tiettyyn tarkoitukseen – ensin kuitenkin käyn läpi, mitä kotona jo on.
  8. Projektini syntyvät usein pikkuhiljaa, eli mitään kovin äkkinäistä ja hetken mielijohteesta ne eivät loppupeleissä kumpua.
  9. Elämään saa asteittaista ryhtiä ja järjestystä – tavaroilla on selkeät paikat – siivous helpottuu ja siitä, mitä omistaa, alkaa huolehtia paremmin. Esim. vaatehuoltoni on parantunut roimasti parin vuoden aikana!
  10. Mummojeni sukupolvella oli paljon visioita ja tietoa tavaroiden hyötykäyttöön. Kuten edesmennyt mummoni sanoi ”Aika tavaran kaupihtoo”. Kääntöpuolena tässä oli se, että jälkipolville jäivät sitten kaikki niistä tyhjistä lääkepurkeista lähtien. Kuitenkin täytyy sanoa, että mummon jäämistön tyhjentäminen ei ollut fyysisesti vaikeaa – koska kaikella oli selkeä paikkansa. Vanhempieni sukupolvi on taasen elänyt erilaista aikaa ja ajassa, jossa tavara on myös näytellyt tietynlaista mittaria. On ollut tärkeää ostaa – kun on voinut! Toisaalta on omaksuttu sitä tapaa kotoa säilyttää asioita. Tässä voi kuitenkin helposti käydä niin, että tavaraa alkaa olla joka paikassa – myös siellä kesämökillä tai kakkosasunnon varastossa…. Yritän siis omalta osaltani ottaa vinkkejä isovanhempien sukupolven uudelleenkäytöstä, korjaamisesta, huoltamisesta ja kierrätyksestä sekä toisaalta hyödyntää sitä materiaalia, mikä vanhempien sukupolvelta on jäänyt.
  11. Ekologiset ja eettiset syyt painavat aina viime kädessä valintojeni taustalla. Kummastelen kuitenkin vasta-argumentteja siitä, että ekologinen ja eettinen suhtautuminen asioihin olisi automaattisesti jotenkin ihmisen elämää hankaloittavaa. Päinvastoin, kuten minimalismissa ja konmarissa, elämään luodaan selkeyttä ja järjestystä ja vapaa-aikaa värittävät asiat joista nauttii. Edelleen tulee vastaan argumentteja esim. siitä, että ”mitä meidän suomalaisten kannattaa tehdä/muuttaa kulutustaan, kun Intiassa on näin ja näin jne”…Minusta se ajatus kannattaisi mieluummin kääntää niin, että mitä hyötyjä siitä kulutuksen vähentämisestä myös yksilölle itselleen on. 🙂

Haluan haastaa itseni näkemään kauneutta siellä, missä sitä en välttämättä ensi silmäyksellä näe, sekä positiiviseen luovuuden voimaan.

Omia kulutusvalintoja on hyvä pohtia kriittisesti ja seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Viime kädessä löytäisimme joka asiasta kuitenkin sormella osoitettavaa, joten haluan blogissa keskittyä nimenomaan positiiviseen luovuuden voimaan. Joskus tieto lisää niin paljon tuskaa, että se lannistaa. Siksi on hyvä keskittyä esim. materiaalin hyötykäyttöön positiivisena voimavarana.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

87 − 82 =